torstai 13. elokuuta 2009

Mietteitä koulunalusta...

Niin alkoi pienen tyttären koulutie...ja minulle on langennut kuljettaminen kouluun sekä koulusta hakeminen . Ei kaupunkimme pihtaile lnja-auto lipuissa vaan tytär menee kouluun ,jossa koulukyytejä ei voida järjestää vaan vanhemmat huolehtivat kyydityksen.Koulu on ns. yksityinen, mutta ilman , että joutuisimme siitä maksamaan vain tämä kuljetus puoli pitää itse hoitaa . Tyttö on ollut niin innoissaan koulunalkamisesta, IHANAAHAN SE ON kun ....sitten jossain vaiheessa vois taas vähemmän kiinnostaa ( on omakoht. kokemusta asiasta jo moneen otteeseen). Toivon niin että into säilyy!!!

Sitä palaa vanhat muistot taas mieleen ,kun saattelin muita lapsiani kouluun; poikaa vain pari päivää, kun sitten halusikin jo itse kulkea matkan. Hän otti koulun alkumetreiltä asti hyvin ja oli innokas oppija ja todella tarkka kaikesta ( kirjoihinkaan ei saanut tulla hiirenkulmia :)) ).Tytärtäkään ei tarvinnut saatella paria päivää pitempään, mutta hän oli sellainen pieni haaveilija siellä koulussa, kuulema mietti vaan , että kukahan sitä mun kaa leikkis kun kotia täältä pääsen :)). Kolmas lapsukaiseni ei taasen saanut sanaa suustaan ja aina opettajien vaihtuessa käytiin samat löpinät läpi, hän on luonteeltaan tälläinen ; ei niin puhelias tai sosiaalinen ja tuntiaktiivisuus niin ja näin ja se on tähän päivään asti ollut huomauttelemisen aihe. On se vaan ikävää, että täytyy olla jossain muotissa ja oma persoona pitäisi jättää kotiin!! Tämä on aiheuttanut sen, että tuo puhumattomuus on omalta osaltaan laskenut hänen arvosanojaan.
Alku se on ollut kaikilla kuitenkin intoa täys ....Matkanvarrella ollaan sitten väsytty murrosiän temmellyksessä ja taas noustu . Sellaista se vaan on.Elämä.Kasvaminen. Nyt odotan mitä tämä opiskeleminen tuo tullessa tämän pienokaiseni kohdalla??Hän taas on kovastikin sosiaalinen ja puhetta tulee kyllästymiseen asti, ( jopa siinä määrin, että piti käydä ne testit koulukypsyydestä läpi) hän on myös erittäin tiedonjanoinen pieni neiti.
Mielenkiintoista seurata nyt häntä ja perässä vielä astelee pienempi sisar , jonka koulutie alkaa parin vuoden päästä!

2 kommenttia:

  1. İhania syyspaivia kouluaskareitten parissa.
    Kun lapsi aloittaa koulun,niin jollain lailla tuntuu aina silta,etta nytkö se lasuus sitten on taaksejaanytta elamaa.Alkaa todellinen,vuosia kestava aherrus.Mutta kuuluuhan koulunkayntikin lapsen elamaan.Ei se lapsuus viela minnekkaan katoa,vaikka koulun aloittaakin.Siita vain alkaa lapsen työ.

    VastaaPoista
  2. Niimpä niin...sitähän se on lapsen työtä kuten leikkiminenkin jos näin halutaan sanoa :))
    Täällä todella painostava ilma, saas nähdä onko ukkosta tiedossa, olisi kyllä ihan mukavaa saada jotain äksöniä heheh..ukkosenilmoissa on jotain maagista ja täällä suojatussa kodissa on ihan kiva fiilistellä ;0

    VastaaPoista