Kuntoillen..

Tein historiaa...lähdin nimittäin aamulla lenkille! Tosin sitäkin edelsi pieni episodi a`la Nuray ( tyttäreni) joka naama punaisena vaati päästä mukaan . Mitäköhän siitä lenkistä olisikaan sitten tullut; tuhat pysähdystä, karsee määrä kysymyksiä ja vastauksista taas ois tehty kysymys uus, huoh! Joten tiukkana äitinä syyllisyyttä tuntien en huolinut häntä mukaan ( jotain rajaa) ! Onneksi mieheni huomasi tämän touhun ja otti typyn mukaansa työpaikalleen, siitä tietysti seurasi luonnollisesti se, että koin Ahaa elämyksen ja huomasin tarttuvani kännykkään ja soittavani serkkuni äidille ( joka asuu samalla suunnalla kuin on mieheni työ) ja sopivani kyläilyn hänen luokseen. Lyhyesti sanottuna siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska minunhan sitten lenkin ja siistiytymisen jälkeen pitää hakea tytär kotiin!!!

Päästyäni askelten tahtiin huomasin kuinka linnut pitivät konserttiaan puissa ja ilmeisesti olivat pesän rakennuspuuhissa. Päätieltä poikkesin pienelle kadunpätkälle jolla ihastelin ja kauhistelin talojen pihapiirejä ( kuinkas muuten) sitten poikkesin tieltä kuntopolulle ja yllätys, yllätys löysin sen leikkipuiston , josta lapseni ja naapuritkin olivat joskus maininneet ja jota en sitten ollut osannut hahmottaa, no nyt huomasin syynkin - sinne ei päässyt autolla. Leikkari oli metsän siimeksessä erkanevien kuntopolkujen risteyksessä ja siinä sitten ajattelin, että tätähän on tultava kokeilemaan joku kaunis päivä, eväät mukaan ja silleen ...

Täytyy sanoa , että lenkin pituus ja aika ei päätä huimannut ( täytyy aloittaa lenkkeily hitaasti ja varmasti) . Mutta sainhan aimo annoksen raikasta happea, kuulin keväisiä ääniä , vertailin pihoja ja löysin SEN leikkipuiston!!