maanantai 1. maaliskuuta 2010

Märkää...märkää

Täällä on vaihteeksi MÄRKÄÄÄÄ!! Vielä viimeviikolla oli pakkasta ja nyt nollassa...lumet pudotettiin katolta ja nyt lumivallin huippu yltää keittiön ikkunnan tasalle ( tiputettua lunta) Ihan kiva kun lumi ei enään ole katolla , mutta mitäs sitten, kun tuo valtava lumimassa alkaa SULAA???!!! .Myös terassimme on umpilumessa ja saas nähdä minkä näköinen se on , kun painava lumimassa on poissa....pudonnut lumi peitti alleen myös pensasaitamme joka nyt sitten kesällä pitää pistää alas, kun lumi katkoi oksat ja heitteli niitä pitkin pihaa. Ja varmaan nurmikin on viottunut, kun se lumen alta paljastuu...Huokaus....ihan kivaa että on sitten hommaa joo, mutta kun ei hirveesti hotsita tuo nurmen paikkaus ja pensasaaitojen leikkaus....mielummin istuttelen kukkia ruukkuun..

Lunta on täällä aivan uskomattomasti ( täytyy laittaa tänne pari kuvaa, kun viitsin lähteä tuon järjestelmä kameran kanssa ulos :) Pienempi kameramme nääs ns. pöllästiin ilm. mieheni matkalaukusta ( kuka käski laittaa sen matkalukkuun !!!?). Siinä meni isovanhempien kuvia ja mahdollisuus kantaa kameraa taskussa ja napsia kuvia helpommin....tietysti kaupasta saa uuden, mutta.....meidän liiterin katollakin könöttää tällä hetkellä ainakin puolimetriä lunta! Sitä katsoessani todella vasta tajusin lumen määrän....ja jos et luo lumia kahlaat siinä polvia myöten, niin syvää se on niistä kohdin mistä lunta ei ole luotu! Että kevättä odotellessa ja kesää jos sitä yleensä tulee, tuota lumimäärää katsellessa tuntruu jotenkin siltä, että vielä juhannuksenakin on lunta :)

torstai 18. helmikuuta 2010

Mistä tätä kylmää oikein tulee...

senkun tietäs...ja vielä, että kuinka pitkään....Aurinko tosiaan on tänään antanut pienen pienen lupauksen lähenevästä keväästä, vaan katse pihamaalle kertoo jo muuta; lunta on niiin paljon jotta ollaan varmaan elokuussa ennenkuin ne on sulaneet ja mihin ne kaikki sulamisvedet saadaan menemään HUI sentään!! Koko ajatus lilluvista pihamaista ja kaduista alkaa ahdistaa puhumattakaan meidän karvapallokoirasta, jonka turkki tietty kerää kaikenlaista kivaa ja pientä tieltä mukaansa!
Koirasta puheenollen tuo Nemoska se kirmaisee korvat lepattaen vapaana takapihalla vaan, kun pitäis lähteä ns. kävelylle herra pistää tehät ja alkaa jo kotioven kohdalla kääntyillä takaisin ovelle, ai että ....ei kuulkaa makkaranpalatkaan saa sitä hievahtamaan...mahtavaa....no kaipa se oppii kun pikkuhiljaa siirrymme ovelta autolle....jne...jne...

Isovanhemmat on sitten jo saatettu Turkkiin. Isoisää alkoi jo jokapäiväinen naisseura tympimään, mutta isoäiti ois jääny vielä...papparainen istui sitten Anttilankahviossa ja seuraili ihmisiä ja hörppi kaffetta aina päiväseltään.....ne miehet! Tuo aika oli kuitenkin niin ainutlaatuista meille kaikille ja omat vanhempani olivat kyllä niin otettuja, kun saivat vihdoin tavata mieheni vanhemmat!!!

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kuukausi takana.

Niin se aika kuluu ja vanhukset ,hyväkuntoiset sellaiset ovat olleet ilonamme jo kuukauden päivät. He ovatkin saaneet tutustua todelliseen pohjoiseen talveen pakkasineen ja lumineen.
Ihmeteltävää on ollut heillä ja ovatkin kovasti iloissaan siitä kuinka hyvin lapsillaan asiat täällä ovat ja elämisen edellytykset yleesäkin hyvät.
Ollaan käyty vierailulla maaseudulla ja he ovat silmät pyöreinä katselleet valkeita maisemia ja lumesta notkuvia puita eikä vähemmälle ihmettelylle ole jääneet paikalliset navetat
( maalaisimmeisiä kun ovat).Eräänä päivänä olimme vanhempieni kotona kylässä ja äitiäni jännitti kovasti tuo tapaaminen, mutta kaikki meni todella hyvin ja appivanhempani olivat aivan otettuja kun äitini ( tunnettuna kaiken mielenkiintoisen säästäjänä) kaivoi valokuva-albumin esille, jossa oli mieheni lehtileikkeitä niin politiikan kuin yrityksenkin tiimoilta kuten myös siitä, kun hän meni täällä armeijaan ja lehti haastatteli häntä siitä :). Siinä sitten halailtiin ja ihmeteltiin ja tulkkailtiin eestaas....syntymäpäiviäkin he ovat pääseet viettämään peräti kolmet kappaleet tänä aikana, kakkua on kuulkaa syöty ja perhettä on ollut koolla. Tämä on ollut jotenkin niin ainutlaatuista aikaa vaikkakin he ovat pääasiassa olleet veljeni kotona ( koska siellä heille kuulema on paremmat ns. palvelut tarjolla kuten mm. turkkilaista ruokaa ja kieltä ja varsinkin sitä zazankieltä jota mummo puhuu ja enhän minä sitä ymmärrä pätkääkään, joten jäisi täällä meidän huushollissa tuo kommunikaatio aikas vähille :) )
Vielä kuukauden he ovat vierainamme ja olemme siitä kovin onnelisia!