senkun tietäs...ja vielä, että kuinka pitkään....Aurinko tosiaan on tänään antanut pienen pienen lupauksen lähenevästä keväästä, vaan katse pihamaalle kertoo jo muuta; lunta on niiin paljon jotta ollaan varmaan elokuussa ennenkuin ne on sulaneet ja mihin ne kaikki sulamisvedet saadaan menemään HUI sentään!! Koko ajatus lilluvista pihamaista ja kaduista alkaa ahdistaa puhumattakaan meidän karvapallokoirasta, jonka turkki tietty kerää kaikenlaista kivaa ja pientä tieltä mukaansa!
Koirasta puheenollen tuo Nemoska se kirmaisee korvat lepattaen vapaana takapihalla vaan, kun pitäis lähteä ns. kävelylle herra pistää tehät ja alkaa jo kotioven kohdalla kääntyillä takaisin ovelle, ai että ....ei kuulkaa makkaranpalatkaan saa sitä hievahtamaan...mahtavaa....no kaipa se oppii kun pikkuhiljaa siirrymme ovelta autolle....jne...jne...
Isovanhemmat on sitten jo saatettu Turkkiin. Isoisää alkoi jo jokapäiväinen naisseura tympimään, mutta isoäiti ois jääny vielä...papparainen istui sitten Anttilankahviossa ja seuraili ihmisiä ja hörppi kaffetta aina päiväseltään.....ne miehet! Tuo aika oli kuitenkin niin ainutlaatuista meille kaikille ja omat vanhempani olivat kyllä niin otettuja, kun saivat vihdoin tavata mieheni vanhemmat!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllahan tuollainen lumimaara tietaa jossain pain Suomea(ainakin pohjanmaalla ja alavilla seuduilla)tulvia kevaalla,jos lumi sulaa nopeasti.
VastaaPoistaAivan varmasti turkkilaista miesta aikaa pitkaan kestanyt naisseura pitkastyttamaan.Varmaan on ollut onnellinen paastessaan taas miesporukkaan.
Mutta mieleenjaava kokemus ollut myös hanelle.Saatan nahda silmissani,miten isoisa kertoo miesporukassa kokemuksiaan Suomesta ylpeana.
juu ja mummeli sit kans omassa kotikylässään jakaa tuliaisiaan ylpeenä...on nääs käyty euroopassa :)))
VastaaPoista