torstai 26. marraskuuta 2009

Pikku koiranpentuja...

Pääsimpä seuraamaan ja myöskin osallistumaan ystäväni koiran synnytykseen tässä menneellä viikolla. Täytyy sanoa, että oli sykähdyttävä kokemus; emä on Cotton ja pieni sellainen, vuorokausi siinä meni huohotellessa ja ravatessa paikasta toiseen missään ei ollut hyvä toisen olla, välillä kävi minua tapittamassa ruskeilla silmillään ja tuli jälleen kerran avuton olo, kun ei voinut muuta kuin rapsutella koiraa tai silitellä siinä rauhoittaakseen toisen oloa. Olin jo lähdössä kotiin yöpuulle, kun tuntui , että eihän tuo vielä synnytä, kun siinä sitten huomasimme, että emä olikin rauhoittunut ja koirakirjaa tutkien se tarkoitti sitä ,että työntöpoltot olivat ovella eikä siinä koiraa seuratessa kauaa sitten mennytkään kun jo huomasimme, että emää työnätti.
Tästä 2,5 tuntia syntyi ensimmäinen poikapentu joka kuitenkin todettiin menehtyneeksi, voi sitä surua kun ei voitu mitään sitten tehdä , elvytimme kyllä eläinlääkärin ohjeiden mukaan, mutta näin jo pennun syntyessä, että oli niin elottoman oloinen siinä , kun emä sitä nuoli. Kohta sitten syntyi toinen pentu, poika pentu kirjava sellainen , mustat pandakarhun silmät ja eloisa kuin mikä , heti kalvoista päästyään alkoi vimmatusti ilmeisesti etsiä emän nisää....
Siitä hetken päästä kolmas poika pentu putkahti kirjaimellisesti maailmaan veljeään vaaleampi ja rauhallisempi oli tämä tapaus. Siinä odotimme tuleeko vielä lisää( eläinlääkärin mukaan 3-4 pentua) , mutta emä oli rauhallinen eikä läähättänyt niin arvelimme , että nyt on pentue siinä joten punnitsimme pienet ja pesimme emän. Lähdin sitten kotiin , kun emä vauvoineen oli pesässä rauhassa pienet pennut rivissä emän nisissä kiinni...mikä suloinen näky!
Olin jo vaipumassa uneen, kun ystäväni sitten soitti ja kertoi tyttöpennun syntyneen.....ystäväni oli väsyneen, mutta iloisen oloinen käänteestä.
Aamulla hän soitti ja kertoi vielä yhden poika pennun syntyneen!!! Eikä ystäväni ollut silmiäänsä ummistanut.
Voi!, ihan kuin ihmislapsen syntymä tämä kokemus oli, vaikka et itse siinä olekkaan päätekijä niin olet kuitenkin siinä aivan täysillä niin henkisesti kuin ruumiillisesti kuitenkin mukana.
Pieni kuollut pentu haudattiin ystävän maille seuraavana päivänä, siitä jäi meille kaikille mukana olleille haikea ja suruinen mieli, mutta toisaalta ilo siitä, että emällä oli neljä pienokaista elämässä kiinni!
Rankkaa on ystävälläni ja luullakseni myös emällä olleet nämä menneet päivät; ei ole kuulema kunnolla saanut nukutuksi, kun emä kulkee alvariinsa tyttöpentu hampaissaan ympäri asuntoa ja yrittää jemmata sitä....on soitettu eläinlääkäriin ja sanoivat, että on ylihuolehtiva emä ( johtuisko sen yhden pennun menettämisestä tämä? )pentu kuitenkin syö , joten viallisuudesta ei kaiketi ole kyse. No tietäähän sen jos ystäväni päässään pyörittelee näitä asioita siinä pää pian sekoaa unenpuutteenkin vuoksi jo. Onneksi hänellä on apua siinä kotona kuitenkin jonkin verran ,että saa levähdettyä välillä, muuten koti onkin rauhoitettu, että emä ja pennut saavat rauhassa tutustua toisiinsa ja pennut rauhassa kasvaa ensimmäiset pariviikkoa!

Ihmeellinen on elämänalku, oli se sitten ihmisen tai eläimen...

2 kommenttia:

  1. Onnea uudelle perheelle :) Toivottavasti tuore aiti pian rauhoittuu, ja paasee elama palaamaan uomiinsa - ennenkuin pennut hieman kasvavat ja alkavat meuhkaamisen ;)

    VastaaPoista
  2. tänään kuulema jo rauhallinen päivä ja kodissa leijuu sellainen käsinkosketeltava uuteen elämään liittyvä tunnelataus...vaikeesti seitetty, mutta toivottavasti ymmärsit :)

    VastaaPoista