Sade ropisee kattoon, istun koneella ja huokailen. ...Koko talo on siivottu, ruoka syöty ja kasvispiirakka uunissa paistumassa...vieraiden iloksi ,joita illemmalla odottelemme kylään. Tiedossa matkakuvien katselemista puolin ja toisin. He olivat samaan aikaan viime kuussa Intiassa ja me Pariisissa DisneyLand:ssa elikkä aika erilaista kuvamateriaali tiedossa!
Eipä heti uskoisi ilmojen puolesta, että elämme viimeisiä päiviä marraskuuta; nurmi viheriö ja sataa ja sataa, taivaalla roikkuvat aina vaan harmaat pilvet joskus aurinko pilkahtaa vetäytyääkseen taas pilvien taakse. Ja joulun odotus alkaa....ihanaa..rakastan joulua, sitä odottamisen tunnetta, talon ja puutarhan koristelemista, joululahjojen ostoa, korttien tekoa ja mikä ihaninta kohta saamme tehdä sen piparkakkutalon ( tänä talvena muumitalon)yhdessä lasten kanssa, puhumattakaan uunin uumenista leijailevista muista tuoksuista !! Emme kuitenkaan unohda miksi joulua vietämme! Vaikka edustamme mieheni kanssa eri uskontoja on jouluna jokseenkin aina luettu Joulu evankeliumi ja viime vuonna vielä lisäksi Turkin kielellä. Meillä silloin asunut mieheni veljenpoika luuli, että mieheni rukoili!joulupukin odotus on tietysti se koko joulukuun kutkuttavin asia ainakin lasten mielestä. Kaapissa
odottavat Joulukalenterit lapsien pieniä käsiä niitä malttamattomina aukomaan.
Laskeudumme hiljalleen Joulun odotukseen ensimmäisen adventin myötä . Huomenna kaikuu Hoosianna Suomen kirkoissa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jospa kohta saaisitte lunta sinne.Ainakin jouluna olisi mukavaa,jos maa hohtaisi valkoisena.
VastaaPoistaKun me asumme taalla Turkissa,niin joulua emme vieta(olemme molemmat muslimeja).Mina rauhotun kylla juomaan torttukahvit mieheni ollessa töissa.Suomessa asuessamme olimme aina jouluna vanhimman tyttareni perheessa.Eika koskaan ole tullut ongelmaa eri uskontokunnan juhlapaivista ja tavoista,silla lapsenihan ovat luonnollisesti kristittyja.
Teilla on aivan ihana asia tuo kahden uskonnon yhteinen joulunviettokin.Ja eivathan kristinusko ja islamilaisuus sulje pois toinen toistaan.
İhania joulunaluspaivia touhuineen.
Kiitos! Meillä tämä toimii, johtuen siitä, että mieheni ei ole kovinkaan uskonollinen .En itse ole koskaan kokenut Islamiin kääntymistä oikeaksi vaikka sitä toki ollaan yritetty niin ystävieni kautta kuin myös mieheni vanhempien taholta! Mutta jos sydän sanoo toista niin sitä ei voi joku ihminen yrityksillään muuttaa ainakaan minun kohdalla.Toki minä kunnioitan myös mieheni uskonnollisia pyhäpäiviä ja olen mm. käynyt täällä moskeijassa syömässä Ramadanin päätösaterian ja juhlinut yhdessä muslimiystävieni kanssa kurbanbayramia. Olenkin kiitollinen näistä asioista joihin olen saanut mieheni kautta tutustua! Hyvää alkavaa viikkoa sinne lämpöön ja tosiaankin lunta odotellaan täällä oikein täpöllä :D
VastaaPoistaUskonnosta toiseen kaantyminen,on sitten kysymyksessa mika uskonto tahansa,niin pitaakin olla vapaaehtoista,ja todellakin tulla sydammesta.Muuten se ei onnistu.
VastaaPoistaMinulla se tapahtui niin,etta olin jonkin aikaa (tutustuttuani mieheeni)tutkinut İslamia ja sen historiaa,seka kulttuuria.Kun esim.luin Koraania,taikka muuta İslamilaista kirjallisuutta,niin ei ollenkaan ollut sellainen ajatus,etta itse kaantyisin.Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista asioista ja tavoista.Olen joskus kauan sitten mm. tutustunut Mormooniuskontoon perin pohjin.
Jossain vaiheessa sitten kavi niin,etta kun kotikaupungissani kavelin kirkkoherran viraston ohi(joka viikko),niin siina kohdalla tuli ihmeellinen tunne,mita itsekkin hammastelin.Se tunne sanoi minulle,etta minun pitaisi erota kirkosta.En tehnyt tata heti,vaan sama tunne toistui.eraana paivana,kun taas kavelin kirkkoherran viraston ohi,niin tein sen.Menin papin puheille,ja erosin kirkosta.Pappi oli hyvin ymmartavainen ja ystavallinen.Han kysyi,mika on sitten minun uskontoni,johon vastasin,etta luultavasti se on İslam.Tama tapahtui talvella,ja seuraana kevaana toukokuussa minut vihittiin Antalyassa İslaminuskoon,ja samalla kerralla imaami suoritti mieheni ja minun imaamin vihkimisen.Meidat on virallisesti vihitty avioliittoon Suomessa.İslamilaisuuteenhan kuuluu,etta ensin virallinen vihkiminen ja sitten imaamin.
Kyllahan kristittynakin voi osallistua İslamilaisiin juhliin ja muihin juttuihin.Sama Jumalahan meilla kaikilla on.
Itse en myöskään kuulu kirkkoon vaan vapaisiin suuntiin. Monesti luterilaisessa kirkossa on ns.leipåpappeja ja usein usko ei ole siellä sydämmen tasolla, valitettavasti, ei sillä että tässä itse olisi joku sädekehä pään päällä oleva, ei tosiaankaan. Pidän henkilökohtaisesti tärkeänä että saan opetusta ihmisiltä joille usko on sydämmen asia. ..Niinhän se on ,että Jumala on antanut ihmisille valinnanvapauden täällä maan päällä.....onneksi voidaan elää rintarinnan, jossain maissa se ei ole niin itsestään selvää kuin se on täällä, mikä on surullista!
VastaaPoistaMinulle on suuri ilo, että minulla on muslimiystäviä ja olen myös heidän kauttaan saanut tutustua heidän kulttuuriin ja elämäntapoihin täällä Suomessa.
Sateenkaari: Tuosta kun sanoit, että meillä kaikilla on sama Jumala niin oletko ajatellut asiaa syvemälle, jos nyt siis pohditaan Islamin ja Kristittyjen Jumalaa? Mielestäni Jumalakuvassa on samankaltaisuuksia kuten kaiken Luoja, mutta me uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, yhden Jumalan kolmeen persoonaan, jotka toimivat myöskin erillisinä. Hän on armahtavainen taivaallinen Isä ja koko maailmankaikkeuden ylläpitäjä,, joka rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa kuolemaan ristillä meidän syntiemme tähden( hän on se kaertakaikkinen uhri ), niin että meillä voi olla iankaikkinen elämä. Hän lähettää sydämmiimme Pyhän Henkensä joka luo sisimpäämme uuden hengen ja ohjaa meitä läpi elämän. Näin minä uskon :) Ihmiset helposti ajattelevat, että meillä on kaikilla sama Jumala, mutta onko sittenkään?! Siinä meillä jokaisella on se etsimisen ja valinnan paikka täällä ihmisenä....joskus vaikean teinkin kautta sen sitten löytää. Mukavaa viikkoa sinulle sinne Ja toivottavasti et loukkaannu kirjoituksestani :)
VastaaPoista