Kuulumisia...

Mitäköhän heidän mielissä onkaan liikkunut juuri tuolla hetkellä? Pelkoa, jännitystä, jälleennäkemisen huimaa odotusta....

Nyt on jo toinen viikko aluillaan täällä Suomessa ja takana mm. lapsemme 8- vuotis syntymäpäivät meillä kotona. Tuona päivänä he saivat tutustua minun vanhempiini ja sisaruksieni perheisiin ( olisiko tätäkään koskaan muutoin tapahtunut, tuskin) oli se niiin ihanaa että...vanhukset istuivat kuin kuninkaalliset sohvalla vierivieressä , kun vieraita alkoi tulla sisään, ensin lahjat päivänsankarille ja sitten kuin konsanaan Itsenäisyyspäivän vastaanotolla käsipäivää ja halit ja pusut ja suomenkieltä ja turkinkieltä ja kurdinkieltä ja tulkkaukset väliin :)) ja sitten valokuvausta, videokuvausta, puheen sekamelskaa...oli se niin ikimuistoista...otettiin kuva kummankin vanhemmista yhteiskuvassa ,kun siihen kerrankin oli mahdollisuus, mieheni äiti melkein punastui kun isäni tuli hänen viereensä ja yhtään ajattelematta laittoin muorin olkapäille kätensä, kyllä meitä hymyilytti nenen kainous!!! :)))
Syntymäpäivät menivät rattoisasti eteenpäin, illalla katseltiin sitten vielä otokset ja kuvaukset yhdessä tv :stä ja naurettiin!!
Mieheni veljen tytöt hoitivat koko syntymäpäivien tiskivuoret koneeseen ja sieltä kaappiin, lakasivat lattiat ja siinäpä oli muilla taasen ihmettelemistä, että miten ihmeessä nuo on aina noin avuliaita..ovat ne...aina!! Olenkin itse tullut siihen johtopäätökseen, että ilmeisesti Turkissa suht joka perheessä tytöt tekevät kotitöitä, joten niitä ei ystäväpiirisäkään kyseenalaisteta ( homma kun ei jostain syystä toimi täällä )...näistä hetkistä otamme kaiken irti, nyt vanhukset ovat toisen poikansa kotona ja sitten tulevat taas meille.....

Tässä sitä ollaan Istanbulin kentällä ja jännitys kohoaa ...edessä uudet kokemukset, uusi maa , tavat ja ihmiset!
Mieheni, mieheni isä ja äiti ( huom. uusi takki päällä, tästä kirjoitinkin edellä :) ), minä tietysti kuvaajana.