Kuukausi takana.

Niin se aika kuluu ja vanhukset ,hyväkuntoiset sellaiset ovat olleet ilonamme jo kuukauden päivät. He ovatkin saaneet tutustua todelliseen pohjoiseen talveen pakkasineen ja lumineen.
Ihmeteltävää on ollut heillä ja ovatkin kovasti iloissaan siitä kuinka hyvin lapsillaan asiat täällä ovat ja elämisen edellytykset yleesäkin hyvät.
Ollaan käyty vierailulla maaseudulla ja he ovat silmät pyöreinä katselleet valkeita maisemia ja lumesta notkuvia puita eikä vähemmälle ihmettelylle ole jääneet paikalliset navetat
( maalaisimmeisiä kun ovat).Eräänä päivänä olimme vanhempieni kotona kylässä ja äitiäni jännitti kovasti tuo tapaaminen, mutta kaikki meni todella hyvin ja appivanhempani olivat aivan otettuja kun äitini ( tunnettuna kaiken mielenkiintoisen säästäjänä) kaivoi valokuva-albumin esille, jossa oli mieheni lehtileikkeitä niin politiikan kuin yrityksenkin tiimoilta kuten myös siitä, kun hän meni täällä armeijaan ja lehti haastatteli häntä siitä :). Siinä sitten halailtiin ja ihmeteltiin ja tulkkailtiin eestaas....syntymäpäiviäkin he ovat pääseet viettämään peräti kolmet kappaleet tänä aikana, kakkua on kuulkaa syöty ja perhettä on ollut koolla. Tämä on ollut jotenkin niin ainutlaatuista aikaa vaikkakin he ovat pääasiassa olleet veljeni kotona ( koska siellä heille kuulema on paremmat ns. palvelut tarjolla kuten mm. turkkilaista ruokaa ja kieltä ja varsinkin sitä zazankieltä jota mummo puhuu ja enhän minä sitä ymmärrä pätkääkään, joten jäisi täällä meidän huushollissa tuo kommunikaatio aikas vähille :) )
Vielä kuukauden he ovat vierainamme ja olemme siitä kovin onnelisia!